Gertrud, Truuti, Gerde, Kepa, Inkeri jne.

Kesän paras paikka on itsekaivetussa poterossa norjanangervon siimeksessä.

Niin, otsikossa on pieni otos meidän rakkaan Kepatsumme lempinimistä. Ja jostain kumman syystä myös esim. sana "koira" tai "tuo" jne. tuottaa selkeän sanoman "aha, musta puhutaan". Miten muuten se voisi tietää, että juuri häntä tarkoitetaan kun joku sanoo "voisiko joku nyt tehdä tuolle jotakin?" tai "mikähän tuolle koiralle nyt tuli?". Inkeri on söpöysnimitys, silloin kun Kerttu ylittää itsensä silmäripsien räpytyksessä ja söpöilyilmeilyllään. Esim. silloin kun haluttaa kauheesti kabanossia...Kesä on ollut vilkasta ja mukavaa aikaa ja paljon on tapahtunut pienissä kotiympyröissämme. Juhannuksen korvilla Kerttu järjesti perhejuhlien yhteyteen ylimääräistä ohjelmaa aloittamalla juoksunsa sopivasti juuri silloin kun meillä kerran vuodessa kyläilevä kääpiösnautseriherra Arttu oli paikan päällä. Juoksupöksyt aiheuttivat myös muutaman "hauskan" hetken, kun juuri pöksyissä alkaa aina ihan kauheesti kakattamaan ja minkäs sille sitten teet... Sitten pyyhittiin sitä itteään puolen metrin korkeudelta seiniltäkin, kun neidille tuli hätä, kun oli kakka housuissa ja piti hätäpäissään itseään ravistella ja ravata pitkin huushollia.

"Hetkinen, eikös tämä olekaan Ker-Vis KY:n työmaa? Ketäs tet ootta?? Onko sähköhommille tarvetta?"
Kerttu on tosi kova touhuamaan ja osallistuu aina ja kaikkeen.

Kesään on kuulunut paljon puutarhanhoitoa. "Katso, mustajuuri on noussut! HEI KOIRA, sylje heti ne taimet suustasi!!" Kerttu on erittäin kova hommailemaan puutarhassa ihan kaikenlaista, nokkosensyönnistä tomaatintaimien harvennukseen. Ja tietysti perhosten ja muiden lentäjien syöntiin, niitä onkin tosi vähän tänä kesänä... Niin, elokuussa ilmoittauduimme seuraavaan näyttelyyn, joten siellä sitten nähdään taas!

Punkki

Niin juuri, punkki löytyi Kerttu K:n korvasta pari päivää sitten. En tiennyt, että niitä on jo näillä meidän leveysasteilla, mutta selkeästi on. Peipposet huusivat että "äääiti, Kertulla roikkuu mato korvasta!". Joka sai tietysti sisuskaluni kääntymään ympäri kun kiihdytin katsomaan mistä on kysymys. Ja punkkihan se siellä roikuskeli. Soitto eläinlääkärille ja hyvät ohjeet niin punkki irtosi näppärästi kokonaan. Sitten apteekista Frontlinea, sekä kissalle että koiralle. Helppo homma!

Kerttu on muutenkin siirtymässä ilmeisesti luontaistalouteen. Jahti ja Vahti jää mieluummin kuppiin ja neiti pyydystää tosi taitavasti ulkona kaikki lentävät hyönteiset, isosiipiset nieleskellään näyttävimmin. Päivälenkillä löytyy yleensä monenlaista kakkaa, joista täyttävin lienee hevonkakka. Ja tietysti grillimakkara grillattuna tai ilman, ei väliä. Kompostista kaivellaan maissintähkänjämät, jotka ovat myös herkkua. Hevosia tulee meitä vastaan usein ja uskon että tuon koiran täytyy ne nähdä, kun päköttävät tien vieressä aidan takana. Viime talvena vielä epäilin, ettei Kerttu niitä huomaa, kun ovat niin suuri yksittäinen elementti - mistä sitä voi tietää, onko se lato vai polle? No, nyt selvästi niitä tuijotetaan, mutta niille ei kuitenkaan puhuta mitään, eikä haukuta. Vaan ollapa kissa, kuovinpoikanen tai mikä vain viaton karahka ojanlaidassa, sille karjutaan minkä keuhkoista lähtee.

Nyt ei ollut oikein uusia kuvia, joten tässä pieni editoitu pala Kemin näyttelyreissulta. Peipposten keskellä on aina yhtä iloinen naamataulu!

Neiti numero 78 ja muuta tapahtunutta

Kerttu on ollut taas kiireinen neiti eikä ole ehtinyt blogata kuulumisiaan, mutta tässä tulevat uusimmat. Eli lauantaina sekä minä että Kerttu osallistuimme elämämme ensimmäiseen koiranäyttelyyn. Kynnet oli leikattu ja turkki suittu, pikkutytöt arvelivat että kynsilakka olisi paikallaan, mutta jätettiin vielä se laittamatta. Matkasimme Kemiin ja jäimme odottamaan mitä tuleman piti. Ja tulihan sitä, kehähetki koitti ja kipitimme sitten ees sun taas. Ja asennossa oltiin välillä jotakuinkin näin:
Tässä vaiheessa vielä meni ihan kivasti, kunnes nostettiin koira pöydälle. Ilme kertonee kaiken. Pöydällä oloa tarvitsee siis vielä vähän harjoitella.
Kehän laidalla kannustusjoukkojen kesken oli tässä vaiheessa pistetty poskeen jo eväät: paketti muumikeksejä per ipana sekä limsapullot. Ei siis ihme, että kannustushuudot raikuivat "Hyvä Kerttu!". Jännittävää oli kuin mikä ja kovassa kisassa sijoituimme mitalisijoille - kolmanneksi. Hyvä Kerttu! Tässä vielä sitten sukupotretti, joka ehdittiin ottaa ennen kuin kannustusjoukkoja tarvitsi lähteä kiidättämään vessaan.
Keksipakettien tarkistuspisteessä oli todettava että tyhjä on!

Hauskaa oli ja jännittävää kuin mikä! Kotona otettiin mitalikahvien sijaan kunnon siivut grillattua kanaa ja sen päälle pitkät ja hartaat nokoset. Illalla olikin hauska käydä kuuntelemassa kuovin huutoa ja bongaamassa kauhean kokoisia jäniksiä lähipellolla. Siitä kuva myös yläbannerissa. Oli kiva tavata sukulaisia, ainakin osan kanssa nähdään kesän aikana vielä! Voikaa hyvin!

Kuulumisia

Iskä-Veltto tuolla jo kyselikin että mitäs mulle kuuluu. Mullehan kuuluu monenlaista ja elämä on muka niin kiireistä, että en ole ehtinyt blogittelemaankaan! Olen muuten jälleen lehtien palstoilla, kurkatkaapas vain paikallinen päälehti, olen koirakoulujutussa se sulavalinjainen neiti taustalla! Olin samassa lehdessä kurssin alettua, mutta väärästä päästä kuvattuna. Isossa kuvassa näkyy vain takapuoleni... Nyt olin onneksi kuvassa ihan oikein päin. Opiskelen siis edelleen käytöskoulussa ja olenkin kehittynyt huimasti! Myös emäntä on kehittynyt palkkapuolella ja pitää nyt kinkku-juustosekoitusta mukana, se on parasta. Tuijotan emäntää herkeämättä ja se on ihan haltioissaan ja syytä herkkua mulle.

Joitakin viikkoja sitten meillä oli käymässä siskoni Leidi. Painimme jotakuinkin koko vierailun ajan, joten yhtäkään kunnollista poseerauskuvaa ei ole saatavilla. Leidi on tuossa kuvassa tuo vielä hurjemman näköinen lyyli..

Minulla on myös erittäin kiva varamummo, joka tässä kuvassa ottaa päikkäreitä kanssani. Minä yritän nukahtaa, mutta tietysti täytyy juuri silloin kuvata:

Tämä rouva on siis eläkkeellä, mutta ei silti mikään aivan vanhus. Ja osaa ärähtää aika pahan kuuloisesti välillä, jos innostun liiaksi. Siksi yritänkin olla söpönä ja mielinkielin, kuten nyt kuvasta näette. Silloin se sietää mua oikein hyvin.

Yritän ehdotella että voitais olla hippaa tms. mutta mummo ei ala sellaisiin. No, leikitään sitten seuraa johtajaa!

Välillä leikitään vissiin peiliä, koska teen samat jutut kuin mummokin :

Käytöskoulussa

Niin, minuthan ilmoitettiin käytöskouluun jo suunnilleen ennen kuin olin saapunut uuteen kotiini. TORK järjesti tapakasvatuskurssin, ja meitä kurssilaisiahan on melkein neljäkymmentä. Ollaan sellaisissa kahdeksan hengen ryhmissä ja mulla onkin kivat luokkakaverit. Erityisesti eräs valkoinen länsiylämaanterrieri on minusta mukava, mutta se raukka jää painissa aina alakynteen, vaikka on vanhempi ja poika! No, minä siis olen siinä ryhmässä, jossa on lisäksi lapinkoira, sekarotuinen iso hauva, whippet, jonkinsortin seisoja, tiibetinterrieri sekä cavalieri. Olen käynyt kursseilla nyt puolentusinaa kertaa ja toka kerralla äitini arvelin, että en ole koulukypsä vielä, kun rötköttelin vain turhautuneen näköisenä enkä ollut kiinnostunut mistään. Kunnes ohjaaja tuli ja käski mammaa näyttämään namupussin: luunmuotoisia, muka terveellisiä herkkupaloja koiranruokakaupasta (yöks) Ohjaaja löi emännälle nakit kouraan ja kas, ponkaisin kanveesista ja ryhdyin oitis opiskelemaan! Palkkaus oli ollut niin surkeaa, että en viitsinyt vaivautua. Nyttemmin on opittu ja matkassa on aina lihapullia jne. Niitten kanssa homma sujuu jo kivasti!
Tässä olenkin tunnilla, terkkuja vain kaikille kavereille!

Sunnuntai

Oli muuten corgi koetuksella eilisen päivän. Meillä oli 5-syntymäpäiväsankari ja hurjat juhlat. Viisivuotiaita oli huushollissa yhteensä 11 kpl, lisäksi pari aikuista ja ihan pikkuinenkin. Kerttu käyttäytyi erittäin mallikkaasti, osallistui ongintaan, makoili säkkituolissaan ja katseli nukketeatteria ja viiletti pikkuväen perässä pitkin huushollia. Ei minkäänlaisia ongelmia, koirapelkoisia lapsista oli kaksi vanhempien puheiden mukaan, mutta en huomannut mitään ongelmia tämänkään suhteen koko aikana. Ja oli meillä väsynyt koira kun viimeiset vieraat lähtivät! Kerttu on muuten upea kun vieraita tulee, osaa käyttäytyä hienosti!

Tänään on sitten relattu ja ulkoiltu kun on ollut upea päivä. Kolinapurkki taskussa ja ilman pitkää koulutusnarua. Kerttuhan on hyvä ollut pysymään omalla pihalla, leikkinyt välillä tunteja lasten kanssa ihan tässä pihassa, naapuriin on karattu vain jos ovat erehtyneet ottamaan lumikolan esille, harjaamaan portaat tai muuta yhtä asiatonta, tai lapinkoira Nelli on tullut ulos omalle pihallensa. Kunnes corgille sattui kohtalokas erehdys tässä vajaa viikko sitten ja liian suuri kiusaus karata - väärään naapuriin. Asiaa sen enempää ruotimatta ei ollut kivaa ja olenkin jännittänyt Kertun pihalla oloa. Tänään sitten oltiin pari tuntia ihan omassa pihassa ja neiti totteli ihan täydellisesti - kun peipposet uittivat veneitään tienvarren lätäkössä, tuli koira omalle puolelle pihaa katsomaan. Aivan upeasti meni eikä purkkia tarvittu, lihapullia sitä vastoin tarjoiltiin runsaasti! On se niin ihana koira tämä meidän Herranterttu!

Historiaa

Minä Kerttu-neiti synnyin siis 29.10.2007 rakastavaan kotiin. Äitini Hippa hoiteli minua hellästi ja pääemomme Ulpu piti huolen, että kaikki sujui hyvin elämäni alkutaipaleella. Veltto-iskä evästi meitä elämänalkuun kirjallisin viisauksin, hän on myös taitava bloginpitäjä ja näppisniekka. Minulla on kuusi sisarusta eli kauniit siskoni Tosca, Hilla ja Lady sekä komeat veljet Kaapo, Viski ja Popo.Tässä kuvassa olen pariviikkoinen pieni hippo, kuva on kasvattajani ottama. Näytän vähän pieneltä virtahevolta!

Tässä kuvassa elelen vielä lapsuudenkodissani, mutta uusi kotiväki on tullut minua ihailemaan. Pian muutan uuteen kotiini. Kukapa voisi vastustaa tällaista söpöläistä!

Tämä kuva oli ihan ensimmäisiä päiviä uudessa kodissani. Tulin perheeseeni ihan kuin joululahjaksi, 25.12.2007. Kyllä minua ihasteltiinkin, onneksi osasin jo pienenä etsiä sopivia rauhallisia koloja nukkumiseen.
Omalla pihalla auringonlaskua ihmettelemässä. Toinen korva on jo vähän noussut.

Tässä kuvassa toinen korvani on jo noussut vähän enemmän...
Tässä esittelen päiväpetini, öisin nukun tietysti kotiväen kanssa nukkumahuoneessa, jossa on kuitenkin niin kauhean kova peti että että on pakko aina välillä yrittää isäntäväen viereen kun nukkuvat. Siellä on tosin vähän tungosta, kun Manu-kissan vakiopaikka on siellä myös.
Jotakuinkin näin nätiltä näytän tänään!

Aloitus

Tällä päivämäärällä minä Kerttu eli Red Guard's Snowy Bear aloitan blogini, iloksi itselleni. Teknisessä toteutuksessa auttaa mamma, mutta minä tietysti itse järjestän aihetta kirjoitteluun. Tervetuloa blogiini!