Punkki

Niin juuri, punkki löytyi Kerttu K:n korvasta pari päivää sitten. En tiennyt, että niitä on jo näillä meidän leveysasteilla, mutta selkeästi on. Peipposet huusivat että "äääiti, Kertulla roikkuu mato korvasta!". Joka sai tietysti sisuskaluni kääntymään ympäri kun kiihdytin katsomaan mistä on kysymys. Ja punkkihan se siellä roikuskeli. Soitto eläinlääkärille ja hyvät ohjeet niin punkki irtosi näppärästi kokonaan. Sitten apteekista Frontlinea, sekä kissalle että koiralle. Helppo homma!

Kerttu on muutenkin siirtymässä ilmeisesti luontaistalouteen. Jahti ja Vahti jää mieluummin kuppiin ja neiti pyydystää tosi taitavasti ulkona kaikki lentävät hyönteiset, isosiipiset nieleskellään näyttävimmin. Päivälenkillä löytyy yleensä monenlaista kakkaa, joista täyttävin lienee hevonkakka. Ja tietysti grillimakkara grillattuna tai ilman, ei väliä. Kompostista kaivellaan maissintähkänjämät, jotka ovat myös herkkua. Hevosia tulee meitä vastaan usein ja uskon että tuon koiran täytyy ne nähdä, kun päköttävät tien vieressä aidan takana. Viime talvena vielä epäilin, ettei Kerttu niitä huomaa, kun ovat niin suuri yksittäinen elementti - mistä sitä voi tietää, onko se lato vai polle? No, nyt selvästi niitä tuijotetaan, mutta niille ei kuitenkaan puhuta mitään, eikä haukuta. Vaan ollapa kissa, kuovinpoikanen tai mikä vain viaton karahka ojanlaidassa, sille karjutaan minkä keuhkoista lähtee.

Nyt ei ollut oikein uusia kuvia, joten tässä pieni editoitu pala Kemin näyttelyreissulta. Peipposten keskellä on aina yhtä iloinen naamataulu!

Neiti numero 78 ja muuta tapahtunutta

Kerttu on ollut taas kiireinen neiti eikä ole ehtinyt blogata kuulumisiaan, mutta tässä tulevat uusimmat. Eli lauantaina sekä minä että Kerttu osallistuimme elämämme ensimmäiseen koiranäyttelyyn. Kynnet oli leikattu ja turkki suittu, pikkutytöt arvelivat että kynsilakka olisi paikallaan, mutta jätettiin vielä se laittamatta. Matkasimme Kemiin ja jäimme odottamaan mitä tuleman piti. Ja tulihan sitä, kehähetki koitti ja kipitimme sitten ees sun taas. Ja asennossa oltiin välillä jotakuinkin näin:
Tässä vaiheessa vielä meni ihan kivasti, kunnes nostettiin koira pöydälle. Ilme kertonee kaiken. Pöydällä oloa tarvitsee siis vielä vähän harjoitella.
Kehän laidalla kannustusjoukkojen kesken oli tässä vaiheessa pistetty poskeen jo eväät: paketti muumikeksejä per ipana sekä limsapullot. Ei siis ihme, että kannustushuudot raikuivat "Hyvä Kerttu!". Jännittävää oli kuin mikä ja kovassa kisassa sijoituimme mitalisijoille - kolmanneksi. Hyvä Kerttu! Tässä vielä sitten sukupotretti, joka ehdittiin ottaa ennen kuin kannustusjoukkoja tarvitsi lähteä kiidättämään vessaan.
Keksipakettien tarkistuspisteessä oli todettava että tyhjä on!

Hauskaa oli ja jännittävää kuin mikä! Kotona otettiin mitalikahvien sijaan kunnon siivut grillattua kanaa ja sen päälle pitkät ja hartaat nokoset. Illalla olikin hauska käydä kuuntelemassa kuovin huutoa ja bongaamassa kauhean kokoisia jäniksiä lähipellolla. Siitä kuva myös yläbannerissa. Oli kiva tavata sukulaisia, ainakin osan kanssa nähdään kesän aikana vielä! Voikaa hyvin!