Kuulumisia

Iskä-Veltto tuolla jo kyselikin että mitäs mulle kuuluu. Mullehan kuuluu monenlaista ja elämä on muka niin kiireistä, että en ole ehtinyt blogittelemaankaan! Olen muuten jälleen lehtien palstoilla, kurkatkaapas vain paikallinen päälehti, olen koirakoulujutussa se sulavalinjainen neiti taustalla! Olin samassa lehdessä kurssin alettua, mutta väärästä päästä kuvattuna. Isossa kuvassa näkyy vain takapuoleni... Nyt olin onneksi kuvassa ihan oikein päin. Opiskelen siis edelleen käytöskoulussa ja olenkin kehittynyt huimasti! Myös emäntä on kehittynyt palkkapuolella ja pitää nyt kinkku-juustosekoitusta mukana, se on parasta. Tuijotan emäntää herkeämättä ja se on ihan haltioissaan ja syytä herkkua mulle.

Joitakin viikkoja sitten meillä oli käymässä siskoni Leidi. Painimme jotakuinkin koko vierailun ajan, joten yhtäkään kunnollista poseerauskuvaa ei ole saatavilla. Leidi on tuossa kuvassa tuo vielä hurjemman näköinen lyyli..

Minulla on myös erittäin kiva varamummo, joka tässä kuvassa ottaa päikkäreitä kanssani. Minä yritän nukahtaa, mutta tietysti täytyy juuri silloin kuvata:

Tämä rouva on siis eläkkeellä, mutta ei silti mikään aivan vanhus. Ja osaa ärähtää aika pahan kuuloisesti välillä, jos innostun liiaksi. Siksi yritänkin olla söpönä ja mielinkielin, kuten nyt kuvasta näette. Silloin se sietää mua oikein hyvin.

Yritän ehdotella että voitais olla hippaa tms. mutta mummo ei ala sellaisiin. No, leikitään sitten seuraa johtajaa!

Välillä leikitään vissiin peiliä, koska teen samat jutut kuin mummokin :

Käytöskoulussa

Niin, minuthan ilmoitettiin käytöskouluun jo suunnilleen ennen kuin olin saapunut uuteen kotiini. TORK järjesti tapakasvatuskurssin, ja meitä kurssilaisiahan on melkein neljäkymmentä. Ollaan sellaisissa kahdeksan hengen ryhmissä ja mulla onkin kivat luokkakaverit. Erityisesti eräs valkoinen länsiylämaanterrieri on minusta mukava, mutta se raukka jää painissa aina alakynteen, vaikka on vanhempi ja poika! No, minä siis olen siinä ryhmässä, jossa on lisäksi lapinkoira, sekarotuinen iso hauva, whippet, jonkinsortin seisoja, tiibetinterrieri sekä cavalieri. Olen käynyt kursseilla nyt puolentusinaa kertaa ja toka kerralla äitini arvelin, että en ole koulukypsä vielä, kun rötköttelin vain turhautuneen näköisenä enkä ollut kiinnostunut mistään. Kunnes ohjaaja tuli ja käski mammaa näyttämään namupussin: luunmuotoisia, muka terveellisiä herkkupaloja koiranruokakaupasta (yöks) Ohjaaja löi emännälle nakit kouraan ja kas, ponkaisin kanveesista ja ryhdyin oitis opiskelemaan! Palkkaus oli ollut niin surkeaa, että en viitsinyt vaivautua. Nyttemmin on opittu ja matkassa on aina lihapullia jne. Niitten kanssa homma sujuu jo kivasti!
Tässä olenkin tunnilla, terkkuja vain kaikille kavereille!

Sunnuntai

Oli muuten corgi koetuksella eilisen päivän. Meillä oli 5-syntymäpäiväsankari ja hurjat juhlat. Viisivuotiaita oli huushollissa yhteensä 11 kpl, lisäksi pari aikuista ja ihan pikkuinenkin. Kerttu käyttäytyi erittäin mallikkaasti, osallistui ongintaan, makoili säkkituolissaan ja katseli nukketeatteria ja viiletti pikkuväen perässä pitkin huushollia. Ei minkäänlaisia ongelmia, koirapelkoisia lapsista oli kaksi vanhempien puheiden mukaan, mutta en huomannut mitään ongelmia tämänkään suhteen koko aikana. Ja oli meillä väsynyt koira kun viimeiset vieraat lähtivät! Kerttu on muuten upea kun vieraita tulee, osaa käyttäytyä hienosti!

Tänään on sitten relattu ja ulkoiltu kun on ollut upea päivä. Kolinapurkki taskussa ja ilman pitkää koulutusnarua. Kerttuhan on hyvä ollut pysymään omalla pihalla, leikkinyt välillä tunteja lasten kanssa ihan tässä pihassa, naapuriin on karattu vain jos ovat erehtyneet ottamaan lumikolan esille, harjaamaan portaat tai muuta yhtä asiatonta, tai lapinkoira Nelli on tullut ulos omalle pihallensa. Kunnes corgille sattui kohtalokas erehdys tässä vajaa viikko sitten ja liian suuri kiusaus karata - väärään naapuriin. Asiaa sen enempää ruotimatta ei ollut kivaa ja olenkin jännittänyt Kertun pihalla oloa. Tänään sitten oltiin pari tuntia ihan omassa pihassa ja neiti totteli ihan täydellisesti - kun peipposet uittivat veneitään tienvarren lätäkössä, tuli koira omalle puolelle pihaa katsomaan. Aivan upeasti meni eikä purkkia tarvittu, lihapullia sitä vastoin tarjoiltiin runsaasti! On se niin ihana koira tämä meidän Herranterttu!