Punkki

Niin juuri, punkki löytyi Kerttu K:n korvasta pari päivää sitten. En tiennyt, että niitä on jo näillä meidän leveysasteilla, mutta selkeästi on. Peipposet huusivat että "äääiti, Kertulla roikkuu mato korvasta!". Joka sai tietysti sisuskaluni kääntymään ympäri kun kiihdytin katsomaan mistä on kysymys. Ja punkkihan se siellä roikuskeli. Soitto eläinlääkärille ja hyvät ohjeet niin punkki irtosi näppärästi kokonaan. Sitten apteekista Frontlinea, sekä kissalle että koiralle. Helppo homma!

Kerttu on muutenkin siirtymässä ilmeisesti luontaistalouteen. Jahti ja Vahti jää mieluummin kuppiin ja neiti pyydystää tosi taitavasti ulkona kaikki lentävät hyönteiset, isosiipiset nieleskellään näyttävimmin. Päivälenkillä löytyy yleensä monenlaista kakkaa, joista täyttävin lienee hevonkakka. Ja tietysti grillimakkara grillattuna tai ilman, ei väliä. Kompostista kaivellaan maissintähkänjämät, jotka ovat myös herkkua. Hevosia tulee meitä vastaan usein ja uskon että tuon koiran täytyy ne nähdä, kun päköttävät tien vieressä aidan takana. Viime talvena vielä epäilin, ettei Kerttu niitä huomaa, kun ovat niin suuri yksittäinen elementti - mistä sitä voi tietää, onko se lato vai polle? No, nyt selvästi niitä tuijotetaan, mutta niille ei kuitenkaan puhuta mitään, eikä haukuta. Vaan ollapa kissa, kuovinpoikanen tai mikä vain viaton karahka ojanlaidassa, sille karjutaan minkä keuhkoista lähtee.

Nyt ei ollut oikein uusia kuvia, joten tässä pieni editoitu pala Kemin näyttelyreissulta. Peipposten keskellä on aina yhtä iloinen naamataulu!